Toisin kuin moni luulee, Uuden-Seelannin eläimistö ei ole yhtä hurja ja vaarallinen kuin Australian. Päinvastoin!
Uuden-Seelannin eläinten kirjo on ehkä hieman yksipuolinen, mutta sitäkin erikoisempi. Maasta löytyy erittäin harvinaisia lintuja, vesieläimiä, matelijoita ja hyönteisiä. Ainoat alkuperäiset nisäkäslajit ovat merinisäkkäitä, kuten merileijonia ja delfiinejä, tai lepakoita.
Valitettavasti ihmisten vaikutus sekä saarille päässeet vieraslajit ovat tappaneet useita harvinaisia paikallisia lajeja sukupuuttoon tai uhkaavat niiden nykyistä olemassaoloa. Tunnetuin sukupuuttoon kuollut tapaus lienee lentokyvytön lintu moa.
Muun muassa kissat, koirat, rotat, kärpät ja Australiasta rantautuneet harvaetuhampaiset (possum) ovat tehneet paljon tuhojaan Uuden-Seelannin alkuperäiselle eläimistölle. Maa on asettanut tavoitteeksi hävittää kolme viimeiseksi mainittua vieraslajia kokonaan vuoteen 2050 mennessä Uuden-Seelannin tulli onkin erittäin tarkka kaikista vieraslajeista, siemenistä ja ruokatarvikkeista.
Delfiinit ovat hyvin yleisiä Uudessa-Seelannissa.
Linnut
Parhaiten tunnettu paikallinen eläin on kiivilintu, joka on myös maan kansalliseläin. Uudesta-Seelannissa elää luonnovaraisena monenlaisia lintulajeja. Kaupungeista voi löytää suomalaisillekin tuttuja varpuslintuja, puluja, ja jopa hanhia ja joutsenia.
Eksoottisimpia ilmestyksiä ovat papukaijat, tuit sekä erilaiset maassa elävät lentokyvyttömät linnut kuten kakapo ja erilaiset vilistäjät. Juuri lentokyvyttömät linnut ovat tehneet Uusi-Seelannin eläimistöstä tunnetun – ja erittäin haavoittuvaisen. Uuden-Seelannin linnuista voit lukea lisää New Zealand Birds Online -sivustolta.
Jos kävelyllä puusta kuuluu outoa laulua tai naksutusta, se on hyvin suurella todennäköisyydellä joko jokin papukaija tai tui.
Utelias kea on maailman ainoa vuoristossa elävä papukaija.
Matelijat
Uuden-Seelannin matelijalajeja on noin sata. Keskikokoisia tuataroja löytyy vain Uudesta-Seelannista, kun taas gekkoja ja skinkkejä eli kaivajaliskoja löytyy lukuisina muualtakin maailmasta.
Ihmeellistä kyllä, pohjoissaaren lämpimästä ilmastosta ja alkuperäisten saalistajien puutteesta huolimatta Uudessa- Seelannissa ei ole ollenkaan maakilpikonnia. Merikilpikonnatkin käyvät joskus vain kylässä.
Tuatara kiinnostaa biologeja, sillä se on ainoa dinosaurusten ajoilta selvinnyt liskolaji maailmassa.
Sammakot
Uuden-Seelannin neljä vielä säilynyttä alkuperäistä sammakkolajia ovat erikoisia. Ne kaikki kuuluvat alkukantaiseen, yli 70-miljoonaa vuotta vanhaan genus Leiopelma sukuun. Näiden sammakoiden tunnusmerkkejä ovat:
- Niillä ei ole tärykalvoja.
- Niillä on pyöreät ulkonevat silmät ilman halkiota.
- Ne eivät juurikaan kurnuta kuten tavalliset sammakot.
- Niillä ei ole nuijapäävaihetta, vaan sammakot kuoriutuvat munista lähes täysikasvuisen näköisinä.
Alunperin sammakkolaleja oli seitsemän, mutta kolme on kuollut sukupuuttoon ihmisten vaikutuksesta. Neljää jäljelläkin olevaa lajia on vaikea havaita, sillä ne ovat yöeläimiä ja hyviä piiloutumaan.
Archeyn sammakko (Leiopelma archeyi) on pieni ja erittäin harvinainen. Kuva: David M. Green. Lisenssi: CC BY-SA 2.5.
Nisäkkäät
Kuten todettua, Uudessa-Seelannissa ei ole yhtäkään alkuperäistä maanisäkäslajia! Nykyisin saarelta löytyy kyllä ihmisten mukanaan tuomia ja luontoon levinneitä nisäkäslajeja kuten rottia, hiiriä, jäniksiä ja kärppiä.
Sen sijaan meristä löytyy nisäkkäitä: mm. yhdeksän eri delfiinilajia, hylkeitä ja merileijonia sekä valaita. Noin puolet koko maailman tunnetuista delfiini- ja valaslajeista voi löytää Uuden-Seelannin vesiltä. Turisteille järjestetäänkin suosittuja delfiinien ja valaiden bongausretkiä.
Uuden-Seelannin merileijona on yksi maailman harvinaisimpia hyljelajeja.
Uuden-Seelannin käärmeet, hämähäkit ja muut mönkiäiset
Uusi-Seelanti on käärmekammoisten paratiisi! Koko maassa ei ole yhtään luonnonvaraista käärmelajia. Ja vaikka merivirrat välillä tuovat myrkyllisiäkin trooppisia merikäärmeitä ja kraitteja Uuden-Seelannin vesille, koko maan historiassa ei tunneta yhtäkään tapausta, jossa nämä olisivat purreet ihmistä.
Lisää hyviä uutisia araknofoobikoille! Uudessa-Seelannissa ei ole myrkyllisiä hämähäkkejäkään! Tai no, yhdellä lajilla “isukin pitkät-jalat hämähäkkillä” (daddy long-legs spider), on vähän myrkkyä. Siitä ei kuitenkaan ole vaaraa terveelle ihmiselle, vaikka tämä hämähäkki voikin purra kipeästi. Uudesta-Seelannissa on useita tuhansia hämähäkkilajeja tavallisista tallaajista aina hyppiviin ja uiviin, isoihin ja pieniin, kuten Suomessakin.
Yksi erikoisemmista Uuden-Seelannin hyönteisistä on weta, joita tavataan vain Uudessa-Seelannissa. Wetaa voit ihmetellä videolta.
Uudesta-Seelannista löytyy myös rukoilijasirkkoja. Alkuperäinen laji on häviämässä Afrikasta saapuneelle vieraslajille.
Kalat
Tyynen valtameren ympäröimän ja vulkaaniselle maaperälle nousseen saarivaltion vesistä löytyy tietenkin jos jonkinmoista kalalajia. Juuri sellaisia, joita näkee luontodokumenteissa.
Alueen erikoisuus on musta meriahven, jota tavataan suhteellisen pienellä alueella Uuden-Seelannin ja Australian seuduilla. Haikaloja tavataan yli 60 lajia ja pienempiä menijöitä on lukematon määrä. Kalastus on hyvin yleinen harrastus Uudessa-Seelannissa, varsinkin merialueilla.
Uuden-Seelannin sisävesistä löytyy yli 30 kalalajia. Nahkiaiset ja ankeriaat ovat suomalaisillekin tuttuja. Bullyt (pätevä kala-asiantuntija voisi kertoa, mikä lajin suomenkielinen nimi on), “mutakalat” ja muinaista perää olevat, suomuttomat galaxiid-kalat ovat erikoisimmasta päästä.
Kalastus on tärkeä elinkeino ja yleinen harrastus Uudessa-Seelannissa.