Komeita puita, vuoristosammalta, kauniita kukkia ja saniaisia.
Miljoonien vuosien evoluutio eristyksissä on aiheuttanut sen, että 80% Uuden-Seelannin kasvilajeista ovat kotoperäisiä eli niitä tavataan vain Uudessa-Seelannissa. Ensimmäistä kertaa maahan tuleva suomalainen kiinnittää todennäköisesti huomionsa isoihin ja erikoisen muotoisiin puihin.
Maasta löytyy monenlaista maastoa, joten kasvit ovat sopeutuneet moniin erilaisiin oloihin. Suurin osa kasveista on ikivirheitä. Hieman vajaa neljäsosa Uuden-Seelannin pinta-alasta on edelleen metsää. Tämän lisäksi paikallisten harrastajien puutarhoista löytyy monenkirjava joukko kasveja.
Alkuperäisten lajien lisäksi maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan vieraslajeja kuten koivuja, havupuita, pensaita ja erilaisia kukkia. Kasvien ja siementen maahantuontia valvotaan kuitenkin nykyään tarkasti, jotta alkuperäislajeille epämieluisia kilpailijat pysyvät poissa maasta.
Lisätietoa Uuden-Seelannin kasveista löydät mm. New Zealand Plant Conservation Networking sivuilta (englanniksi).
Pyökkimetsiä löytyy Uudesta-Seelannista eniten luonnontilaisessa kunnossa, koska alueet soveltuvat yleensä huonosti maanviljelyyn. Ainakin yhtä viidestä eri pyökkilajista löytyy suurimmasta osasta metsistä. Hyvissä oloissa nämä puut voivat elää jopa 300-vuotiaiksi.
Jännä fakta:
Pyökit voivat tuottaa todella paljon siemeniä. Erityisen tuotteliaalla kaudella määrä voi olla miljoonia siemeniä eli jopa 250 kiloa hehtaaria kohti.
Podokarpukset ovat havupuihin kuuluvat heimo. Nämä metsät ovat suurimmaksi osaksi raivattu maanviljelykseen, mutta luonnotilaisia metsiä löytyy vielä. Suurimmat podokarpusmetsät ovat eteläsaaren länsiosissa.
Luonnontilaiset podokarpusmetsät ovat hyvin monimuotoisia. Uudesta-Seelannista löytyy 15 eri podokarpuslajia, joista tunnetuimmat ovat rimu, kahikatea, miro, matai ja totara. Rimun erikoisominaisuus on todella kova runko. Eräs paikallinen puuseppä kuvaili rimua “naurettavan kovaksi, se on kuin kiveä”.
“Kaalipuu” (eng. cabbage tree tai joissakin maissa myös torquay palm) kasvaa joka puolella Uutta-Seelantia, erityisesti märillä ja avonaisilla alueilla ja maaseudulla. Laji on helppo tunnistaa erikoisesta, palmumaisesta ulkonäöstään. Maorit käyttivät puuta monipuolisesti niin ruokana, lääkkeenä kuin rakennusaineenakin. Britit keksivät tehdä juurista tietenkin olutta!
Jännä fakta:
“Kaalipuu” ei sovellu polttopuuksi. Itse asiassa runko kestää tulta niin hyvin, että eurooppalaiset uudisasukkaat rakensivat niistä aikoinaan savupiippuja.
Kowhai on kuuluisimpia ja tyypillisimpiä uusiseelantilaisia puita. Lajia kasvaa niin metsissä kuin puutarhoissa ja sen keltainen kukka on Uuden-Seelannin epävirallinen kansalliskukka. Linnut ja hyönteiset ruokkivat itseään kowhain kukkien medellä keväisin. Kowhaita tavataan kahdeksaa eri lajia.
Kauri on iso ja mahtava puu: se voi kasvaa 50 metriseksi ja elää jopa 2000 vuotta! Paksu ja suora runko on erinomaista rakennusainetta ja sitä käytettiin aiemmin erityisesti laivoihin.
Kaurin pihkasta on tehty myös mm. lakkoja.
Kaurimetsiä kaadettiin paljon 1900-luvun aikana. Joiltakin alueilta, erityisesti saarilta, kaurit saatettiin hävittää lähes kokonaan. Kauri onnistuttiin pelastamaan ja nykyään lajia pyritään suojelemaan aktiivisesti. Luonnonpuistoissa kävellessä saatat törmätä kehotukseen puhdistaa kenkäsi, sillä kaurien uusi uhka on maa-aineksen mukana leviävä kasvitauti.
Nikaupalmu on Uuden-Seelannin ainoa alkuperäinen palmulaji. Trooppiset palmut viihtyvät Uudessa-Seelannissa hyvin, varsinkin pohjoissaarella, mutta kaikki muut palmulajit on tuotu maahan ulkomailta.
Nikaupalmu on helppo tunnistaa sen viuhkamaisesta yläosasta ja siihen törmää varmimmin pohjoissaaren rannikkometsissä. Maorit ovat perinteisesti käyttäneet myös tätä puulajia hyvin monella eri tavalla hyödykseen rakentamisesta ravintoon.
Jännä fakta:
Nikaupalmu kasvaa todella hitaasti: 10 metrin pituuteen kasvaminen voi viedä 200 vuotta!
Uudesta-Seelannista löytyy harvinaisen paljon saniaisia. Noin 40% lajeista tavataan vain Uudessa-Seelannissa. Hopeasaniainen ja sen kuva on maan kansallistunnus, joka on mm. rugbymaajoukkueen logossa.
Saniaislajeja on sekä pieniä, muutaman sentin korkuisia lajeja että noin 10 metrin korkuisia puusaniaisia. Ja monia siltä väliltä. Saniaiset ovat hyvin yleisiä varsinkin märiltä alueilta.
Uudesta-Seelannista löytyy monenlaisia kauniita kukkia, esimerkiksi leinikkejä. Tosin monet alkuperäiset kukat ovat pieniä ja vaaleita. Vieraslejina maahan on tullut muitakin komeita kukkia, myös suomalaisille tuttu lupiini.
Yksi erikoinen ja harvinainen kukka on Chathamin saaren lemmikki (Chatman Island forget-me-not) jota tavataan luonnossa ainoastaan kyseisellä saarella. Kukkaa löytyy kyllä puutarhoistakin.
Monet isot pensaat ja puut tuottavat todella upeita kukkia. Väriloistosta voi nauttia kevät ja kesäaikaan.
Niin Uuden-Seelannin sisävesiltä kuin Tyynestä valtamerestäkin löytyy kirjava vesikasvien joukko. Leviä, heiniä, lumpeita koralleja ja vaikka mitä muuta. Parhaiten vedenalaiseen maailmaan pääsee sisälle ohjatuilla snorkkelointi- ja sukellusmatkoilla.
Jaa sivu kavereille: